INOX tekee kemiallisten ja sähkökemiallisten prosessien yhdistelmällä teräksestä kestävämmän, paremman ja toimivamman.

Ruostumattoman teräksen hitsaaminen ja kuumentaminen muodostavat kromiköyhän vyöhykkeen teräksen pintaan. Oksidikerroksen värit muistuttavat teräksen "päästövärejä" ja vaihtelevat keltaisesta tumman siniseen (heat tint). Hapettumisesta johtuvia päästövärejä nähdään usein hitsin lämpövyöhykkeellä, vaikka hitsauksessa olisi käytetty tehokastakin kaasusuojausta.

Perusaineen hapettuessa kromi diffundoituu teräksen pintaa kohti, koska kromi hapettuu teräksessä tehokkaammin kuin rauta. Tämä aiheuttaa teräkseen aivan oksidikerroksen alle kromista köyhtyneen kerroksen, jonka korroosionkestävyys on muuta perusainetta alhaisempi.

Näkyvä materiaalin lämpenemisestä johtuva värjääntyminen ruostumattoman teräksen pinnalla huonontaa pinnan korroosionkestävyyttä. Värjäytymien poistaminen ja pinnan passiivikalvon kasvattaminen kemiallisesti palauttaa teräksen lähtötilaisen korroosionkestävyyden.

Mikäli korroosio-ominaisuuksia halutaan parantaa entisestään kromirikastetaan pinta elektrokemiallisesti. Ruostumattomia teräksiä elektrolyyttisesti kiillotettaessa eri alkuaineiden liukenemisnopeudella on vaikutusta lopputulokseen, sillä rauta ja nikkeliatomit irtoavat kromiatomeja tehokkaammin metallihilasta. Elektrolyyttisessä kiillotuksessa teräksestä poistuu ensisiassa nikkeliä ja rautaa, joka kasvattaa pinnan kromipitoisuutta. Kohonneen kromipitoisuuden ansiosta elektrolyyttisesti kiillotetut pinnat passivoituvat käsittelemätöntä pintaa tehokkaammin.

Elektrolyyttisesti kiillottamalla voidaan aikaansaada täysin tasainen ja virheetön pinta. Viimeistelymenetelmä on teknisesti ylivoimainen verrattaessa mekaaniseen kiillotukseen, koska se ei kontaminoi pintaa millään ulkoisella aineella ja siten kiillotettu pinta on passiivinen ja korroosionkestävyydeltään erinomainen.