Kromi on perimmältään vastuussa ruostumattomien terästen itsepassivoitumismekanismista.

Hiili- ja niukkaseosteisista rakenneteräksistä poiketen ruostumattoman teräksen täytyy sisältää vähintään 10,5 paino- % kromia (ja korkeintaan 1.2 % hiiltä). Tämä on ruostumattomien terästen määritelmä EN 10088-1-standardissa.

Näiden kromiterästen korroosionkestävyyttä voidaan lisätä seostamalla teräkseen sellaisia alkuaineita kuten nikkeli, molybdeeni, typpi ja titaani (tai niobi). Tämä tarjoaa korroosionkestävyydeltään valikoiman teräksiä laajalle käyttöolosuhteiden alueelle parantaen samalla muita käyttöominaisuuksia kuten muovattavuutta, lujuutta ja kuuman- (palon-) kestävyyttä.